|
Seepiankuorivalu on ikivanha valutekniikka, jossa valumuotti
tehdään Seepiankuoresta. Seepia on
mustekalalaji, jonka suojakuori siis toimii muotin raaka-aineena. Tänä
vuonna 7. luokan tyttöjen vaihtotyöskentelyjaksolla valmistettiin
pronssikoruja tällä vanhalla tekniikalla. Korutaiteilija Mari Syrén Eurasta kävi vetämässä
Pyhäjärviseudun kansalaisopistossa Hopeavalu Seepiankuoreen -kurssin.
Idea pronssivalusta vastaavalla tekniikalla syntyi tuolla kurssilla.
|
|
Valupronssin valmistaminen
kuparista ja tinasta vaatii vähän kokeilua ja harjoittelua. Kuparin
sulamispiste on sen verran korkea, että asetyleeni-happiliekin käyttö
sulatuksessa on välttämätöntä. Raaka-aineeksi käyvät vaikkapa levytöistä
tähteeksi jääneet kuparilevyn leikkuujätteet. Tinalle on enemmän
vaatimuksia: juotostina ei käy sen sisältämän lyijyn vuoksi. Korutina,
jossa tinan osuus on 99 %, on sopiva raaka-aine.
Valun valmistelut kannattaa tehdä huolellisesti.
Muotteja kannattaa ottaa yhtä aikaa valuun useita. Muotit tulisi asettaa
palamattomalle alustalle ja tukea ne hyvin esimerkiksi neliöputkien ja
kulmarautojen avulla. Kuparipalat laitetaan upokkaaseen ja niitä aletaan
lämmittää asetyleeni-happiliekillä. Kun kupari on sulaa,
arvioidaan sen riittävyys ja tarvittaessa lisätään paloja sulan
joukkoon. Sulaan ripotellaan booraksia. Kun sulan kuparin määrä on
riittävä, lisätään tina. Tinan määrä on arviolta 5-9 %. Jos tinaa tulee
liikaa, sula saattaa muuttua jäykäksi. Samoin jos tinan lisää liian
aikaisin osittain sulamattoman kuparin joukkoon, sula tulee jähmeäksi ja
rakeiseksi. Kaadettaessa upokkaan kaatoreuna lämmitetään ja kaadon
aikana sulaa suojataan liekillä. Kaadon tulisi olla varma ja nopeahko. |
